Lao-style minibus to the waterfalls! (Luang Prabang)
Huhuu? Mina paatin kirjoittaa suomeksi, kerrankin! Niin ja etta rakas ystavani Sofiakin saisi jotakin vihia siita, mita taalla oikein tapahtuu. Hassua kirjoittaa suomeksi tata, kun ei ole ookkosiakaan! Mutta kokeilaan.
Nyt ollaan siis etelaisessa Laosissa. Viime yona hyppasimme tapojemme mukaisesti amazing race-hengella sopon tuk-tuk -kuskin kyytiin, joka ei voinut olla antamatta periksi kahden vaalean suomalaisen tinkimiselle! Ehdimme nipin napin yobussiin Laosin paakaupungista Vientianesta kohti Paksea, jossa olemme siis nyt. Ensimmaista kertaa jouduimme taipumaan VIP-bussiin (10e 11h bussimatkasta maan toiseen paahan), silla paikallisbussi oli jo mennyt menojaan kun me myohaisherannaisina paatimme lahtea eteenpain!
Paikallisbusseista muutama sana. Ne ovat taalla Laosissa suloisia 60-luvulta peraisin olevia Hyundaita, ruoste tulee lapi seinista ja penkit saattavat olla irti lattiasta. Kukkaverhot silti viela muistuttavat ajoista, kun menopeli ei sammunut ihan joka makeen! Mieleenpainuvin laos-local bus kyyti tahan mennessa oli, kun matkasimme Luang Prabangista Vang Viengiin. Laura voi pahoin jo lahtijaisiksi ja bussin nakeminen ei auttanut asiaa. Kun vihdoin saimme moottoripyorat, riisisakit, evaskorit ja muut kapsakit viritettya, matka sai alkunsa Lao-popin tahtiin! Siina vaiheessa tiesin, etta edessa on loistava reissu! :D Eka pysays oli 2minuuttia lahdon jalkeen, kun pysahdyttiin tankille. Seuraava melko pian ekan jalkeen kun vanha pariskunta oli tulossa kyytiin tienposkesta. Vanha herra paasi kyytiin kapsakkeineen ja bussi huristeli jo menemaan, kun bussissa alkoi yleinen halina ja tajuttiin etta mummo olikin jaanyt kyydista!! Sielta se tati kuitenkin kipitti peruuttavaa bussiamme kohti, nousi ketterasti kyytiin ja taas mentiin! Tunnelmat olivat koko matkan ajan mukavat, moottorin saannollisin valiajoin hajoaminen ei haitannut ketaan, sita korjattiin kun jaksettiin ja sitten taas mentiin. Vessatauolle pysahdyimme 300metria virallisen taukoravintolan jalkeen, puskapissahan se sitten oli. Lisahaastetta tahan toi se, ettei meilla lauran kanssa ollut pitkaa hametta jonka suojissa kyykistya. Myos sodan muistot ja mahdolliset jaamistot tiepusikossa tulivat mieleen, mutta jalkeenpain olimme ylpeita reippaasta suomalaisesta asenteestamme! Bussimatka sujui lopulta ihan kivasti, olimme myohassa aikataulustakin vain inhimilliset 2tuntia, joka on taalla hyva. Maisemat olivat huimat, kun vuoristotie nousi valilla niin ylos etta alkoi paleltamaan ja mentiin pilvienkin ylapuolelle. Ikkunasta huiskutin pikkupojalle jonka housut olivat jaaneet leikin pyorteissa laittamatta jalkaan. Nain maailman suloisimpia pikkupossuja juoksemassa jonossa bambumajojen pihoilla. Perhe iltapesulla joen uomalla. Lapsia pyorailemassa koulusta kotiin. Harkalauma keskella tieta. Temppeleita. Arki taalla on sita antoisinta, pienet huomiot tasta elamasta taalla, tunne siita etta olen osa tata kaikkea.
Laosissa on oma tunnelmansa. Osa tulee tanne juomaan halpaa Lao-olutta ja polttelemaan, osa kauniin luonnon perassa. Kaikki tapaamamme matkalaiset ovat tykannneet tasta maasta ja pikkuhiljaa alan ymmartaa miksi. Taalla ei ole kiire mihinkaan. Ikavasta historiasta ei ole montaakaan vuotta, mutta silti ihmiset hymyilevat aidosti. Turisteihin suhtaudutaan terveen epakiinnostuneesti, ollaan ystavallisia muttei mielistella tai haluta esimerkiksi vain rahaa. Perheella saattaa olla ravintola oman kotinsa etuosassa, aiti tekee ruokaa perheellensa ja sitten siina sivussa myos turistille joka astuu sisalle kotiin. Turistien kanssa jutellaan, koska on hyva paasta harjoittelemaan englantia. Laosilaiset eivat ihaile lansimaalaisia sairaanloisesti, vaan ovat ylpeasti omanlaisiansa. Naisena taalla saa olla aivan rauhassa, pelata ei tosiaan ole tarvinut kertaakaan. Lauran kanssa ollaan yritetty paasta viela hieman normi turistia syvemmalle, jotta saisimme materiaalia myos hieman kouluun liittyen.
Huomenna lahdemme katsastamaan aluetta nimelta Four Thousand Islands, jossa dry seasonilla voi tosiaankin olla jopa tuhansia "saarelmia" Mekong joen pinnan ylapuolella. Talloin on mahdollista nahda myos uhanalaisia makeanveden delfiineita (hih teija, sinua ajatellen en sitten viitsinyt menna niiden kanssa polskimaan, kylla nyt kaveria sen verran pitaa kunnioittaa!!). Nyt niita ei nae, koska ne ovat uiskennelleet lampoisempiin vesiin sadekauden tielta. Laosista matka jatkuu kohti Kamputseaa (mika suomenkielinen nimi?!), nahtavyyksien kautta toivottavasti rannalle (vieroitusoireita!). Sitten onkin enaa jaljella Bangkok himoshoppailuineen (niinpa, milla rahalla...), viimeinen biitsi, Singiksen oikeaoppinen hyvasteleminen (tama on jo suunniteltu perusteellisesti!) ja lento kohti rakasta koti suomea.
Mutta ennen sita, nautimme jokaisesta hetkesta joka on jaljella samalla asenteella, kuin olemme tehneet tahankin asti!
Palataan taas, ensi kerran Kamputseasta?
Matkaa jatkuu ja laulu soi! : )
P.S. If there is still someone reading this blog in english, just let me know of you guys!! Will get back to english though anyways. My dear monika still following?
Kommentit